315/103/510, Thorinstad

Taas yksi yö jyskettä. Saimme pikavahvistetta thebalaisilta vahvistusten mukana ja rakensimme tämän päivän linnoitettuja asemia. Kukkulan harja toimii tulenjohtokeskuksena ja sitä ympäröi kukkulan sisälle menevien bunkkerien ketju. Kukkulan alla on rakentumassa varsinainen tunneliverkosto. Luulin aluksi että se olisi parempi kuin istua ottamassa vastaan vihollisen tulitusta mutta huomasin sen olevan pahempaa. Puutteelliset laitteet, maan alla ja ahtaissa tiloissa työskentely tykistökeskitysten aikana on toistaiseksi kauheinta mitä olen kokenut...en halua edes miettiä sitä sen enempää. Erik meidän ryhmästämme kuoli jäätyään sortuman alle.

Sain kenttäkorotuksen kapteeni Riedenheimilta, korvatakseen tappioita Riedenheim komentaa nyt koko kukkulan puolustusta ja minä komennan meidän kompaniaamme, noin kolmekymmentä henkeä. Itseäni ylempänä oli vielä ensimmäisen joukkueen kersantit Bernhem ja Esgils, jotka siirrettiin toiseen kompaniaan korvaamaan sen tappioita. Jotkut ensimmäisen joukkueen veteraanit eivät tunnu ottavan aina minua ihan tosissaan. Helvetti, minä en halunnut tätä, en tosiaankaan. Mutta Riedenheim tuntuu luottavan kykyihini. Olen varma että rekrytoinnin yhteydessä tehdyssä psykologisessa kokeessa todettiin jotain että olisin muka tehokas komentaja. Humpuukkia, minulla ei ole minkäänlaista kokemusta tai koulutusta tähän asiaan ja kompaniassa on miehiä jotka ovat taistelleet jo vuosia ilman ylennystä korpraalia pidemmälle. Miksi he eivät kelpaa? Mikä tekee minusta heitä paremman johtamaan? Olen ottanut selväjärkisempiä veteraaneja apureikseni neuvomaan minua toimissani. Korpraali Erica Hammerstedt vaikuttaisi olevan näistä vakain, nuori nainen köyhälistöstä joka värväytyi sodan alussa elättääkseen vanhaa äitiään. Lähettää jokaisen postikuljetuksen mukaan ruokaa ja tekee kuukausittain tilisiirtoja vaikka itse näkee nälkää.

Nykyiset parakkimme ovat kyllä mukavammat kuin se kivinen oja jossa nukuimme ensimmäiset lepovuoromme näissä asemissa. Ne ovat karut, mutta sentään turvassa maan sisässä. Toinen seinistä on kukkulan seinämän ulkopuolella joten jos käytävä romahtaa, pääsemme pois. Siinä on myös kapea ampuma-aukko, josta katselen toisinaan ulos kohti selustaamme. Selustan pitäisi olla turvallinen, mutta vihollisen ollessa sekä länsi- että eteläpuolella en oikein luota siihen etteikö riittävän vahva ponnistus päästäisi heitä gingalaisten läpi.

Vuoroni päättyi, aika mennä ottamaan vielä pari tuntia unta.